Talouteemme hankittiin satelliittikanavat monia vuosia sitten sillä hyvällä tekosyyllä että kanavilla oli paljon lapsia kiinnostavaa ohjelmaa. No, lapset ovat aikoja sitten lähteneet omille teilleen, mutta kanavat ovat pysyneet. Vähän aikaa sitten kanaville ilmaantui uusi kanava, SF-kanalen, joka muutamia draamaelokuvia ja komisarioita Beck ja Wallander lukuun ottamatta on pitkälti pelkkää roskaa.
Eilen tosin törmäsimme yhteen helmeen: Unelmista totta – jos jumala suo. Leffa on vuodelta 2006 ja sen on ohjannut ja kirjoittanut Amir Chamdin (joka näyttelee myös toista pääosaa) yhdessä Erik Egerin ja Martina Stöhrin kanssa. No huh - mikä elämys! Mustavalkoinen elokuva kertoo maahanmuuttaja Juanin ja suomalaisen tangolaulaja Julin tarinan helteisessä Tukholmassa vuonna 1975. Huikea raina on kuin Kaurismäkeä ja Tarantinoa (tosin ilman ruumistuotantoa).
Tänä vuonna hän on ohjannut elokuvan ruotsalaisesta legendasta, Cornelis. Se kertoo alunperin hollantilaisesta muusikko Cornelis Wreeswijkistä, jonka muusikon ura Ruotsissa oli paitsi menestyksekäs, myös värikäs. Hänen elämäänsä sopi vanha sanonta – mikä laulaen tulee se viheltäen menee. Cornelis Wreeswijk kuoli 50-vuotiaana Tukholmassa 1987.
Amir Chamdin tunnetaan tuotteliaana musiikkivideoiden ja mainoselokuvien tekijänä. Chamdin & Stöhr Film on Amirin ja edelläkin mainitun Martina Stöhrin perustama tuotantoyhtiö. Sen sivuilla on paljon näkemisen arvoisia lyhytfilmejä.
Amir on myös ruotsalaisen hiphop-bändin Infinite Mass vokalisti ja toinen se pysyvimmistä jäsenistä perustamisestaan 1991 lähtien.
Tulipa käytyä Helsinkin Kaupunginteatterissa. Katsottavana oli tällä kertaa Enron. Kaupunginteatterin webbisivulla ohjaaja Kari Heiskanen toteaa, että
Enron ei ole kuiva talousnäytelmä, vaan suorastaan karnevalistisia elementtejä sisältävä kertomus suuresta huijauksesta ja siitä miten se tehtiin. Huijaus paljastaa armottoman tarkasti ahneen ihmisen anatomian, ja keinot, joilla hän toimii. Enron on kuva aikamme ihmisestä, jossa ei ole mitään sankaruutta.
Kuva Kaupunginteatterin sivulta:
Ja ei hän todellakaan ollut yhtään väärässä. Enronin tarina esitettiin niin mustalla huumorilla ettei mitään määrää. Näytelmä oli raivokkaan riemukas. Roolisuoritukset, lavastukset, kaikki.. nappisuoritus.
Tarinassa oli tavoitettu aikakauden henki sataprosenttisesti, ja se oli lisäksi upotettu täyteen pieniä koukkuja kuten Tom Wenzel ja Markku Huhtamo The Lehman Brothersin kaksoisveljinä.
Kannattaa mennä katsomaan, parempaa vastinetta rahoilleen ei saa mistään.
Ruairi Robinson on ohjaajana tunnettu lähinnä scifi-lyhytelokuvistaan ja mainoselokuvistaan. Onpa mies ollut jopa Oscar-ehdokkaana. Tässä yksi lyhytleffa:
Miten käteinen vaeltaa kädestä käteen? Tätä pohtivat Christian Thiemann ja Daniel Grady Northwestern yliopistossa, USAssa, ja voittivat vuoden 2009 International Science and Engineering Visualization kilpailussa ensimmäisen palkinnon. He loivat Where’s George? -sivuston tätä tutkimusta varten.
The Northwestern video, “Follow the Money: Human Mobility and Effective Communities,” won first place in the noninteractive media category, tied with a team from the University of Utah. The National Science Foundation and the journal Science, sponsors of the competition, announced the winners today (Feb. 19).
Where’s George sivustolla kuka hyvänsä voi kirjata setelinsä sarjanumeron ja seurata sen kulkua kädestä käteen. Näin sivusto seuraa setelien avulla ihmisten kontakteja ja matkustamista.
From this travel data, the team ran computer algorithms to find what they call effective communities within the United States. People tend to travel more within these invisible boundaries than outside them. In the video, counties flash and wiggle as the computer algorithm tries to decide which counties belong in the right community.
Teresa Amabile on huolestunut luovuuden katoamisesta. Ja ihan oikein.
Creativity is under threat. It happens whenever and wherever there’s a squeeze on the ingredients of creativity, and it’s happening in many businesses today. According to the Labor Department’s most recent stats, productivity is up. But stretching fewer employees to cover ever more work in our job-starved recovery is no way to run the future. Without the creativity that produces new and valuable ideas, innovation — the successful implementation of new ideas — withers and dies. Creativity depends on the right people working in the right environment. Too often these days, the people come ill-equipped, and their work environments stink.
Lue hänen teesinsä luovuuden kolmesta elementistä.
Joissakin tapauksissa on tarpeen sijoittaa uudelleen miespuolisen potilaan nännit. Tähän tarkoitukseen löytyy nyt matemaattinen kaava, joka perustuu muihin miehen mittoihin. Tarkemmin julkaisussa Improbable Research.
It’s challenging, not just because radioactive material is highly toxic, but because really engaging with the problem forces us to confront unimaginable timescales.
But in Finland they believe they have found a solution, with the world’s first permanent nuclear-waste repository — “Onkalo” — a huge system of underground tunnels that is being hewn out of solid rock and must last at least 100,000 years.
Posiva on laatinut ydinjätteen loppusijoituspaikasta turvallisuusselvityksen, jossa todetaan että tarkasteltava aikajakso on itse asiassa vieläkin pidempi:
The reference period for the safety analyses spans some 250,000 years, thus including at least one ice age cycle. After this period, the activity of the disposed fuel is on the same level as that of a large uranium deposit.
Matt Ford viittaa jutussaan tanskalaisen Michael Madsenin dokumenttielokuvaan Into Eternity, jossa tämä kysyy että entäpä mitä tapahtuu, jos tuona aikana ihmiskunta unohtaa koko loppusijoituspaikan olemassaolon?
The human species as we know it today is believed to have existed for approx. 100 000 years. The oldest cave paintings, known today, are approx. 30 000 years old, the pyramids approx. 4 500 years old, the Birth of Christ, 2010 years ago, the detection of radiation approx. 115 years ago. [...]
Most ancient language have been forgotten over time, and have had to be rediscovered to be understood by us in present time. Some languages we have yet to decode. It is an open question if and how we can communicate with an unknown and very distant future about complicated issues like nuclear waste and radiation. Scientific studies have been conducted in relation to nuclear waste storages, but the studies were ended as the US Academy of Science deemed it impossible to secure communication with any scientific certainty over a period of 100 000 years.
Tätä samaa kommunikoinnin ongelmavyyhtiä pohdittiin aikanaan USAssakin: miten viestiä kaukana tulevaisuudessa syntyville sukupolville näistä ydinjätteen peruskalliossa olevista varastoista ja niiden vaaroista. Viitekehyksiä ja menetelmiä tutkittiin ahkerasti, ks.
As a species, we are good at forgetting. So maybe the best, ultimate, defense against people messing with Onkalo would be simply to forget that it is there. The best way to keep a secret is not to let on that there is a secret at all.
But what about the ethical duty to warn those future generations with some kind of marker that would survive the scouring of Finland by glaciers and evolution of language? If, in fact, the canisters are rediscovered a few hundred years or a few thousand years from now, we can imagine our descendants’ reaction at having been left such a nasty surprise.
Posiva’s final disposal plans are based on the KBS-3 concept developed by SKB, the company responsible for nuclear waste management in Sweden. In this final disposal solution, spent fuel will be packed into strong water-tight canisters. The canisters will be placed into the bedrock at a depth of 400 to 700 metres, where they are isolated from the population and where they will require no maintenance to remain leak-tight for as long as their content could in any way harm living nature.
Jason deCaires Taylor on paitsi kuvanveistäjä, myös ammattimainen sukeltaja. Niinpä ei ole ihmeellistä että hän luo veistoksia meren pohjaan. Veistokset on valmistettu sementistä ja aikaa myöten niistä tulee osa koralliriutan ja merenpohjan ekosysteemiä.
Jason de Caires Taylor’s underwater sculptures create a unique, absorbing and expansive visual seascape. Highlighting natural ecological processes Taylor’s interventions explore the intricate relationships that exist between art and environment. His works become artificial reefs, attracting marine life, while offering the viewer privileged temporal encounters, as the shifting sand of the ocean floor, and the works change from moment to moment.
Silent Evolution on yksi hänen töistään Cancunissa, Meksikossa, jossa hän toimii myös taiteellisena johtajana perustamassaan Merenalaisen Taiteen Museossa (Museo Subacuático del Arte, MUSA):
Jamie O’Shea on taiteilija ja utelias – hän tutkii kaikkea, etenkin häntä kiinnostaa teknologia, aika ja muisti. Hänen projektejaan löytyy täältä.
Tässä yksi.
Voisihan tätä projektia luonnehtia luontoystävälliseksikin, ellei tietäisi mitä oli tehtävä jotta projekti saatiin päätökseen:
For one, I used an estimated 20 kg of charcoal to produce perhaps 20 g of metal. Much of this was wasted in the learning curve, but it was used just the same. This is a fuel to metal ratio of 1000:1. The worst modern metal process I am aware of, the Pidgeon process operating in China to produce magnesium with coal, has a ratio of 25:1, 4000% more efficient than my process. Sourcing charcoal from forest fire trees uses carbon that would probably end up in the air anyway, but this resource would run out so quickly if used on any scale. Moreover, I had zero emissions control. While roasting my copper ores, I directly vented all the gases being produced. The noxious sulphur dioxide, chief precursor to acid rain, gagged me when I got too close. Moreover, I got sick twice after this phase of the process. At first I assumed this was from the sulphur, but after further reading, my symptoms more closely resembled mild arsenic poisoning. Arsenic is a heavy metal usually found in ores of copper that sublimates away during the roasting process.
Benoit Mandelbrot siirtyi ajasta iäisyyteen muutama päivä sitten, lokakuun 14. 2010. Benoit Mandelbrot oli ranskalais-amerikkalainen matemaatikko, jota kutsutaan fraktaalien isäksi. Fraktaalit ovat melkoisen korkeaa matematiikkaa enkä yritäkään ymmärtää niitä, mutta yksinkertaistaen ne ovat kuvioita, jotka toistavat itseään suurennoksesta riippumatta.
Fractals appear in many areas of nature, most notably in snowflakes, but also in some coastlines. Other natural examples include the way rivers break down into tributaries, which matches the way lightning bolts fork. In effect, many seemingly random natural shapes in fact follow a mathematical pattern.
Sinapinsiemen -blogi toimii lähinnä oman muistini jatkeena. Täydennän juttuja satunnaisesti vain ja ainoastaan oman mielenkiintoni mukaan. Jos haluat kommentoida jotakin juttua tai jatkaa siinä mahdollisesti esitettyä ajatusta, niin anna palaa.
