Greg Sterling summeeraa nasevasti sen, miksi sosiaalinen media kohtaa vastustusta yritysmaailmassa: sen taustalla on lopultakin yritysjohdon haluttomuus demokraattiseen yrityskulttuuriin. Siinä kun sosiaalinen media on lähtökohdaltaan “bottom-up” liikettä, niin
The US corporation, at least among the largest, is a top-down operation that typically seeks to maintain relatively tight control over the rank and file, although that’s increasingly difficult these days. While I realize that I’m crudely generalizing, this “top-down culture” is what you might call antithetical to the culture of social media. In my mind then, the (non-perfunctory) use of social media implies a culture shift within organizations that pushes some degree of authority and control down to the lower levels and front lines. It also implies more transparency and “openness.”
Ja oman kokemukseni perusteella tämä kyllä pätee Suomessakin.
Tästä johdon kontrollista tuli mieleeni taloustieteessä ja juridiikassa esiintyvä ns. päämies-agentti -konstruktio, jossa juridiikan näkökulmasta
The reciprocal rights and liabilities between a principal and an agent reflect commercial and legal realities. A business owner often relies on an employee or another person to conduct a business. In the case of a corporation, since a corporation is a fictitious legal person, it can only act through human agents. The principal is bound by the contract entered into by the agent, so long as the agent performs within the scope of the agency.
In political science and economics, the principal–agent problem or agency dilemma treats the difficulties that arise under conditions of incomplete and asymmetric information when a principal hires an agent, such as the problem that the two may not have the same interests, while the principal is, presumably, hiring the agent to pursue the interests of the former.
Tiedän että tämä on karkea yleistys, mutta siinä vaiheessa kun pääomien merkitys taloudelliselle toiminnalle yleensä menettää merkitystänsä, (vrt. palvelutuotanto yleensä, palvelut jotka käyttävät entistä halvempaa tietotekniikka, jne.) tai osaaminen ja tieto muodostuu pääomia tärkeämmäksi (palvelut yleensä), niin päämies-agentti -konstruktionkin tulee saada uusia muotoja: se ei voi enää ilmetä normeina, jotka luovat ainoastaan hierarkkisia organisaatioita, vaan sen tulee mahdollistaa myös uudenlaiset organisaatiot, jotka perustuvat yhteistoiminnallisuuteen, luottamukseen, avoimuuteen ja vuorovaikutukseen, verkostoihin jne. perinteisen agenttiaan valvovan päämiehen sijasta.
Esiin nousee lisäksi sellaisia kysymyksiä kuten:
- pitääkö yrityskulttuurin muuttua ennen sosiaalisen median käyttöönottoa (top down), vai voidaanko sosiaalisella medialla muuttaa yrityskulttuuria (bottom-up)?
- eikö lopultakin asiakas ole se joka on päämies?
- entä kuka on verkostomaisen organisaation päämies?
- miten taloudellinen hyöty jaetaan verkostomaisessa organisaatiossa, jossa ei ole selkeää päämiestä?
Tässä näin ensi alkuun.
