Arkisto kategorialle ‘liiketoiminta’

Vanhemmat artikkelit

Vieläkin pankkikriisistä..

06.12.2011

Satuin kökkimään television ääressä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Ja hyvä niin. Sattumalta törmäsin BBC Entartainment kanavalle, joka tarjoili kaksi näkökulmaa amerikkalaisten viimeisimpään pankkikriisiin, jossa mm. Lehman Brothers syyskuussa 2008 teki satumaisen konkurssin.

Ensimmäisenä ohjelmalistalla oli Freefall, jossa kuvataan miten unelmia, rahaa ja riskejä kaupataan henkilöille, jotka eivät täysin ymmärrä mihin nimensä kirjoittavat:

Dave Matthews even happily follows instructions to sell discount mortgages to people with blacklisted credit ratings. The charming born salesman overcomes his schoolmate Jim Foster’s wife’s suspicions: the security officer with two kids buys a Tudor dream house beyond his means. In a matter of months, the market crashes…

YouTubesta pätkä juurikin tuosta myyntitilanteesta:

Tämän jälkeen mentiinkin sitten ytimeen, seurasi The Last Days of Lehman Brothers, jossa

 After six months’ turmoil in the world’s financial markets, Lehman Brothers was on life support and the government was about to pull the plug. Lehman CEO, Dick Fuld, recently sidelined in a boardroom coup, spends the weekend desperately trying to resuscitate his beloved company through a merger with Bank of America or UK-based Barclays.

YouTubesta löytyy tämäkin:

Lehman Brothers oli ennen luhistumistaan USA:n neljänneksi suurin investointipankki. Kauaksi oli tultu siitä kun Lehmanin kolme veljestä (siirtolaisia Baijerista) ryhtyivät puodinpitäjiksi (dry-goods store) Montgomeryssä, Alabamassa 1850-luvulla. Jo ensimmäisinä vuosina veljekset ryhtyivät muun kuluttajatavarakaupan ohella tekemään kauppaa myös puuvillalla ja siitä kaupankäynti sitten pikkuhiljaa monipuolistui muihin raaka-aineisiin ja rahoitusmarkkinoillr päättyäkseen katastrofiin syyskuussa 2008, jättäen reilun 26.000 työntekijää työttömäksi.

Tästä USA:n suurimmasta konkurssista lähti liikkeelle kokonainen hyökyaalto tunnetuin seurauksin. Valtio ei vastoin kaikkia odotuksia tullutkaan Lehman Brothersin avuksi, todistaen vääräksi oletuksen että se olisi ollut “too big to fail”.

Milloin pankeista on tullut sitten näin suuria? Mother Jonesin kautta löysin mielenkiintoisen aikajanan USAlaisen pankkimaailman keskittymisestä. Ja samanlainen kehitys lienee meillekin tuttu: kuka muistaa enää pankkeja nimeltä HOP, SYP, KOP, SKOP ? Mother Jonesin mukaan:

The nation’s 10 largest financial institutions hold 54 percent of our total financial assets; in 1990, they held 20 percent. In the meantime, the number of banks has dropped from more than 12,500 to about 8,000.

Ja se aikajana on tässä:

Kategoria(t): historia, liiketoiminta, pankkikriisi, talous | 1 kommentti »

Management is … communication

15.05.2011

Esko Kilven puheenvuoro:

The mainstream view of management science sees the organization as having a separate existence from individuals. In organizations, as in machines, the interchangeability of parts is thought to promote efficiency. This means that processes retained in workers´ interaction should be recorded in documents and passed back to govern work. The aim is to rise above the individual memory and to establish an organizational memory. This is what mainstream knowledge management was all about twenty years ago: “If only HP knew what HP knows”.

Mutta tiukassa istuvat savupiipputeollisuuden ajattelutavat. Edelleen:

The ideology of management demanded “exact” written communication. It dismissed ordinary conversation as just talk. The controlled form of talk was a meeting with an agenda and clear outcomes. And you were supposed to come well prepared.

Näkökulman tulee muuttua:

What social media allow us to do in organizations is to create transparency of activities, close proximity of non-co-located people and active, ongoing, responsive communication that coordinates and controls. The price of communication has gone down and the quality of tools is dramatically better today.

Kategoria(t): johtaminen, liiketoiminta, päätöksenteko, työyhteisö, yrityskulttuuri | Jätä kommentti »

Sopulilauma

20.03.2011

Vuoden 2008 talouden romahdus on saanut aikaan vipinää tutkijoiden keskuudessa (ks. Wired Science). Tutkijat joita kiinnostaa monimutkaisuus (complexity) ovat löytäneet mahdollisen varoitusmerkin, joka voi ennustaa pörssin romahduksen muutaman vuoden varoitusajalla.

They say the telltale sign is a measure of co-movement, or the likelihood of stocks to move in the same direction. When a market is healthy, co-movement is low. But in the months and years before a crash, co-movement seems to grow.

Niinpä, mentiinpä pörssissä ylöspäin tai alaspäin, kaikki menevät yhtä jalkaa – ostajat ja myyjät ikäänkuin kopioivat toistensa päätöksiä, sopulilauman tapaan. Kun jokainen reagoi samalla tavalla kuin muut, alunperin pienikin liike voi johtaa koko systeemin romahdukseen.

Bar-Yam’s findings, released Feb. 13 on arXiv, are part of an emerging research field known as econophysics. It applies to economics insights from the physical world, especially from systems in which networks of interacting units produce radical collective behaviors.

Heated water turning to gas is one such behavior, known technically as a phase transition. Another is snow gathering into an avalanche. Seen through an econophysicist’s eyes, a stock market panic is an avalanche, too.

Bar-Yamin ryhmä analysoi osakemarkkinoiden liikkeitä menneiltä vuosilta. 2000-luvun alussa sopulikäyttäytyminen (co-movement) oli vähäistä eli hajonta suurta. Minä tahansa päivänä puolet osakkeista oli nousussa ja toinen puoli laskussa. Mutta vuonna 2008, vähän ennen romahdusta, hajonta oli kadonnut taivaan tuuliin – ostajat ja myyjät eivät enää tehneet toisistaan riippumattomia päätöksiä vaan toimivat sopulilauman tavoin.

 

Romahdus on saanut myös verkostotutkimuksen liikkeelle. Tutkimuksessaan, joka julkaistiin marraskuussa viime vuonna, Yaneer Bar-Yam ja hänen ryhmänsä käyttivät verkostojen kartoitusta analysoidessaan 500:n eniten vaihdetun yhtiön keskinäisiä suhteita. Nämä sidokset yhdistettiin lisäksi tietoihin öljy-, velkakirja- ja korkomarkkinoiden muutoksista.

The dynamic network of relationships among corporations underlies cascading economic failures including the current economic crisis, and can be inferred from correlations in market value fluctuations. [...] The financial sector links otherwise weakly coupled economic sectors, particularly during economic declines. Such links increase economic risk and the extent of cascading failures.

Tulokset ovat mielenkiintoisia: alla olevassa kuvassa on kuvattu yritysten (pisteet) verkostoja eri vuosina (kukin toimiala omalla värillään, rahoitus on vihreä). Vielä vuonna 2003, toimialat ovat selvästi toisistaan erottuvia, mutta vuonna 2008 ne ovat yhtenäistä massaa rahoitussektorin ympärillä.

Kategoria(t): liiketoiminta, pankkikriisi, talous, verkottuminen | Jätä kommentti »

Ignorance management, pt. 2

12.03.2011

Andrew McAfee palaa aiheeseen, jota olen aiemminkin tässä blogissa esitellyt: tietämättömyyden hallinta. Kirjoituksessaan Harvard Business Review’n sivuilla hän kysyy osuvasti (ja skeptisesti ?) “Does your company know what it knows?”:

As I discovered during a recent tour of corporate mission statements, almost all companies say they want to empower their people, who are their most important asset. But the sudden appearance of a set of tools that does just that appears to have caught many companies off guard. Their decision makers talk not about empowerment, but instead act like nannies, guards, security paranoiacs, or pessimists about the people they hire, pay, and entrust with the future of the organization.

Hänen mukaansa yritykset ottavat web 2.0 työkaluja käyttöönsä ihan kulttuurinsa mukaan, ja hyötyvät niistä tai sitten eivät – ihan kulttuurinsa mukaan.

The second question — what happens to organizations that embrace Enterprise 2.0 — I find simpler to answer. They do a much better job of knowing what they know. Because so much more of the work and thinking of the organization is visible, people can find what they’re looking for, and who they’re looking for, with great ease. They can also often exhibit heartening levels of altruism, problem-solving ability, and collective intelligence.

Tiedon jakaminen ja hyödyntäminen organisaatioissa kun ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti tekniikkakysymys. Yllämainitusta Andrew McAfeen kirjoituksesta muistui mieleen Dave Snowdenin laatima tietämyksen hallinnan periaatteitten lista, jonka mukaan

  • Knowledge can only be volunteered it cannot be conscripted
  • We only know what we know when we need to know it
  • In the context of real need few people will withhold their knowledge
  • Everything is fragmented
  • Tolerated failure imprints learning better than success
  • The way we know things is not the way we report we know things
  • We always know more than we can say, and we will always say more than we can write down

Kannattaa tutustua tuohon listaan ennenkuin sukeltaa tekniikkaan.

Kategoria(t): liiketoiminta, osaamisen hallinta, sosiaalinen media, työyhteisö, web2.0 | Jätä kommentti »

Quo Vadis, kapitalismi?

20.02.2011

Yritysten tavoitteista ja niiden roolista yhteiskunnassa on keskusteltu ainakin Adam Smithin ajoista. Tässä Michael E. Porterin haastattelu aiheesta Rethinking Capitalism.

Yritysten ja yhteiskunnan välille on muodostunut konflikti. Yritysten nähdään yhä tekevän voittoa ympäröivästä yhteiskunnasta huolimatta, eikä niinkään sen hyödyksi. Niinpä yritystoimintaa entistä enemmän säädellään lainsäädännön kautta.

Aiempi axiooma jonka mukaan “mikä on hyväksi yritystoiminnalle, on hyväksi yhteiskunnalle” ei välttämättä ole totta. Tämä on MEP:n mukaan nähtävissä siinä minkälaisia vaikutuksia kehittyvillä liiketoimintatavoilla voi olla ympäröivälle yhteiskunnalle, esim. 2008-2009 luottokriisi tai vaikkapa 2008 ilmaantunut ruokakriisi.

Portetin mukaan sen sijaan että maksimoitaisiin share value pitäisi maksimoida shared value.

Luomalla arvoa yhteiskunnan tasolla luodaan väkisinkin arvoa yrityksen tasolla. Eli voidaan sanoa että “what is good for the society, is good for the business”.

Business and society have been pitted against each other for too long. That is in part because economists have legitimized the idea that to provide societal benefits, companies must temper their economic success. In neoclassical thinking, a requirement for social improvement—such as safety or hiring the disabled—imposes a constraint on the corporation. Adding a constraint to a firm that is already maximizing profits, says the theory, will inevitably raise costs and reduce those profits.

A related concept, with the same conclusion, is the notion of externalities. Externalities arise when firms create social costs that they do not have to bear, such as pollution. Thus, society must impose taxes, regulations, and penalties so that firms “internalize” these externalities—a belief influencing many government policy decisions.

Porterin kirjoittaman artikkelin löydät HBR:n sivuilta.

Kategoria(t): etiikka, liiketoiminta, talous, yrityskulttuuri | Jätä kommentti »

Kehityskeskustelut historiaan?

04.02.2011

Useimmissa keskisuurissa ja suuremmissa yrityksissä käydään vuosittain (joissakin puolivuosittain) kehitys- ja/tai tuloskeskusteluja, rakkalla lapsella voi olla useampiakin nimiä. Niiden hyödyllisyydestä tosin voi olla montaa mieltä. Ainakin Isossa-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan

Almost half (44 per cent) did not think their boss was honest during the process, 29 per cent thought they were pointless, and a fifth felt they had had an unfair appraisal, according to the YouGov poll of 3000 workers.

Alexander Kjerulf listaa 9 syytä, miksi nämä keskustelut ovat huono ajatus ja miksi ne pitäisi lopettaa. Tässä muutama niistä:

  • They become an excuse for not talking for the rest of the year
  • They may not be formally connected with promotions and salary negotiations – in reality everyone knows they are
  • No one says what they really think

Samuel C. Culbert jatkaa aihetta Wall Street Journalissa mm. seuraavasti:

I believe it’s immoral to maintain the facade that annual pay and performance reviews lead to corporate improvement, when it’s clear they lead to more bogus activities than valid ones. Instead of energizing individuals, they are dispiriting and create cynicism. Instead of stimulating corporate effectiveness, they lead to just-in-case and cover-your-behind activities that reduce the amount of time that could be put to productive use. Instead of promoting directness, honesty and candor, they stimulate inauthentic conversations in which people cast self-interested pursuits as essential company activities.

The net result is a resource violation, and I think citations should be issued. If it’s a publicly held company, shareholder value gets decreased. If it’s a governmental organization, time is lost that could be spent in pursuit of the public good. And what participants learn in the process has more to do with how to survive than with meaningful self-development.

Hän tarjoaa vaihtoehdonkin: sen sijaan että arvioitaisiin mennyttä, suunniteltaisiinkin yhdessä tulevaa:

The preview structure keeps the focus on the future and what “I” need from you as “teammate and partner” in getting accomplished what we both want to see happen. It doesn’t happen only annually; it takes place each time either the boss or the subordinate has the feeling that they aren’t working well together.

Ainakin yksi yritys on todennut saman ja tehnyt radikaalin muutoksen toimintatavoissaan: Merrimac Pharmaseuticals on lopettanut käytännön:

So, why do companies spend so much time and money on trying to come up with new rating systems and fancy pay for performance plans? Actually, I have no idea. I’m hoping someone out there can help me on that one. But, this week is a milestone week in my career – I’ve officially decided to do something about it – I’ve propsed to my executive team that we eliminate our performance rating system and ditch this whole pay for performance idea.

Here’s why:

  • We’re a company trying to develop innovative medicines for patients and we know that real innovation is often preceded by multiple failures that we can learn from and improve upon. By rating short term employee performance through semiannual reviews, we’re preventing employees from focusing on the big picture, taking long-term risks and being innovative. We want employees to fail early and often.
  • A rating based system actually encourages a manager to give less frequent performance feedback to employees preventing real-time learning. That’s a bummer.
  • Having a compensation and reward system based on the faulty premise that financial incentives improve performance, we are undermining powerful intrinsic employee motivation towards achieving our mission of curing cancer. These guys don’t need to be “bribed” to do a good job, they just want to be paid fairly and competitively.
  • There’s no evidence that I’ve seen that convinces me that a performance rating system acutally improves performance.

Ihan mielellämme seuraamme, josko Andy Porter jakaa myöhemmin kokemuksiaan.

Kategoria(t): johtaminen, liiketoiminta, palkitseminen, työyhteisö, yrityskulttuuri | Jätä kommentti »

Tapaus Enron

21.11.2010

Tulipa käytyä Helsinkin Kaupunginteatterissa. Katsottavana oli tällä kertaa Enron. Kaupunginteatterin webbisivulla ohjaaja Kari Heiskanen toteaa, että

Enron ei ole kuiva talousnäytelmä, vaan suorastaan karnevalistisia elementtejä sisältävä kertomus suuresta huijauksesta ja siitä miten se tehtiin. Huijaus paljastaa armottoman tarkasti ahneen ihmisen anatomian, ja keinot, joilla hän toimii. Enron on kuva aikamme ihmisestä, jossa ei ole mitään sankaruutta.

Kuva Kaupunginteatterin sivulta:

Ja ei hän todellakaan ollut yhtään väärässä. Enronin tarina esitettiin niin mustalla huumorilla ettei mitään määrää. Näytelmä oli raivokkaan riemukas. Roolisuoritukset, lavastukset, kaikki.. nappisuoritus.

Tarinassa oli tavoitettu aikakauden henki sataprosenttisesti, ja se oli lisäksi upotettu täyteen pieniä koukkuja kuten Tom Wenzel ja Markku Huhtamo The Lehman Brothersin kaksoisveljinä.

Kannattaa mennä katsomaan, parempaa vastinetta rahoilleen ei saa mistään.

Enron Wikipediassa.

Kategoria(t): etiikka, historia, kulttuuri, liiketoiminta, moraali, pankkikriisi, talous, tarinat, yrityskulttuuri | Jätä kommentti »

The Three Threats to Creativity

15.11.2010

Teresa Amabile on huolestunut luovuuden katoamisesta. Ja ihan oikein.

Creativity is under threat. It happens whenever and wherever there’s a squeeze on the ingredients of creativity, and it’s happening in many businesses today. According to the Labor Department’s most recent stats, productivity is up. But stretching fewer employees to cover ever more work in our job-starved recovery is no way to run the future. Without the creativity that produces new and valuable ideas, innovation — the successful implementation of new ideas — withers and dies. Creativity depends on the right people working in the right environment. Too often these days, the people come ill-equipped, and their work environments stink.

Lue hänen teesinsä luovuuden kolmesta elementistä.

Linkki: The Three Threats to Creativity

Kategoria(t): innovaatiot, johtaminen, liiketoiminta, strategia, talous, tuottavuus, yrityskulttuuri | Jätä kommentti »

Kapitalismin ongelmana?

22.09.2010

John Paul Rollert kysyy HBR-blogissa että voiko kapitalisteihin luottaa? Hän siteeraa William F. Buckleyta joka kuuluu sanoneen:

The trouble with socialism is socialism. The trouble with capitalism is capitalists.

Rollert kertaa viimeisen talouskriisin ympärillä tapahtuneita ylilyöntejä:

Buckley did not live long enough to see the financial crisis unfold, but I suspect he would have felt compelled to quote Schlamm at several points over the last two years, marking events such as the epic unraveling of Bernie Madoff’s ponzi scheme, the revelation that Merrill Lynch CEO Jon Thain bought an $87,000 rug for his office just months before his firm went belly up, or the incident in late 2009 when several Wall Street CEOs said they couldn’t make their scheduled meeting with the President due to “inclement weather,” this just a year after emergency action by the government saved them from joining the ranks of the unemployed.

For those who may have forgotten, Goldman came under fire last fall when it seemed that the firm was on track to pay out huge bonuses for a year in which it made a record profit of $13.4 billion. (In the end, in response to the outcry, Goldmanscaled back its bonus pool.) In the eyes of most people, the fortunes of Goldman and the American economy already looked a little too much like A Tale of Two Cities, but complicating matters further was the fact that the firm had enjoyed the upside of both the run up to the crisis and its aftermath, relying on unprecedented government assistance to tide it over in between.

Buckleyn tavoin Rollert haluaa herättää keskustelua yritysten ja yritysjohtajien roolista yhteiskunnassa:

These questions include: What is the role of business in a free society? What about successful businesspeople? Do businesses have responsibilities to the public that go beyond the law? What do they include? What virtues does the practice of business instill? What vices? And what does it mean if the answers the general public gives to these questions diverge significantly from those given by the business elite?

Linkki

Kategoria(t): etiikka, johtaminen, liiketoiminta, moraali, palkitseminen, pankkikriisi, talous, yrityskulttuuri | Jätä kommentti »

Elämän tarkoitus

10.09.2010

Ex-Apple Guy Kawasaki herättää kysymään yrittäjältä, miksi tämä ylipäätään ryhtyy yrittäjäksi. Rahan vai jonkin muun syyn vuoksi? Vastaus ei liene yllättävä…

“If you make meaning, you’ll probably make money. But if you set out to make money you will probably not make meaning and you will not make money,” says Kawasaki.

 

Guy viittaa jutussaan Tom Wujecin esitykseen TEDissä, jossa Tom selvittää miten aivot muodostavat visuaalisesta informaatiosta merkityksiä:

Information is important, but information or data alone are not story. Information or data alone are not meaning. We need to show context and why it matters. We need to engage the whole mind of the audience when telling stories of our great or humble cause. And when we are telling our story, one of the best ways to augment our message is visually. Images and visualizations of data can show evidence and also tap our emotions.

 

Kategoria(t): liiketoiminta, tarinat, viestintä, visualisointi, yrityskulttuuri | Jätä kommentti »

Vanhemmat artikkelit
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.