Esko Kilpi luo lyhyen mutta mielenkiintoisen katsauksen muutoksiin viestinnässä Gutenbergista lähtien otsikolla On Communication Revolutions. Keskeinen teesi on että siinä kun kommunikaatio ennen Gutenbergin keksimää painokonetta viestintä oli pitkälti yhteisöllistä:
The cultural texture was quite thin outside of monasteries, libraries, and towns like Bologna. That led to a heavy reliance on the vocal transmission of information, on storytelling. The information culture was half-spoken, half-written. The most interesting era was the hundred years before Gutenberg. Historians say that the availability of paper led to the literate man becoming his own scribe.
..niin painokoneiden yleistyminen johti ikäänkuin viestinnän yksityistymiseen. Jopa niin pitkälle että:
[T]he Sunday papers replac[ed] church going. Sermons used to be coupled with news about local and foreign affairs. News gathering and circulation were now handled much more efficiently by the new players. You could even get the newspaper every day! Concerns were voiced that the new technology of print is going to destroy peoples’ brains; You don’t need to remember any more. You just look up things in the newspaper!
Mutta nyt ympyrä sulkeutuu: Internet ja kaikki sen ns. “jokamiehen viestintäteknologiat” kääntävät viestinnän yksityistymisen takaisin yhteisölliseksi, ja:
Furthermore, we can achieve two major quick wins. First, if we combine communication technologies and storytelling we can create a much richer information tapestry than present IT systems are capable of. Second, instead of drawing apart, we can now come together. The way written word is used on Twitter or on Facebook is much closer to the vocal transmission of information than to writing.
Tästä voisi jatkaa vielä että samalla kun joukkoviestintä alkoi edellyttää investointeja, alkoi siitä tulla yhä harvemman herkkua. Vaatii pääomia julkaista omaa lehteä tai kirjoja – tai taitoa sanoa sanottavansa. Internetin ja etenkin nyt blogien ja twitterin myötä jokamies toki saa sanansa kuuluviin. Mutta kun kaikki yrittävät saada äänensä kuuluviin, niin kuinka moni itse asiassa hukkuu kohinaan?
Eli onko mikään oikeastaan muuttunut lainkaan?
