Siitä kun Aleksis Kivi nuo sanat paperille kirjoitti on kulunut kosolti aikaa, mutta edelleen ne ovat erittäin tosia. Nyt tietysti vielä enemmän kuin A. Kiven aikana. Ja mikäli Thomas L. Friedmania on uskominen (ja miksei olisi), niin viimeisin suurin muutos on alkanut jo vuosituhannen vaihteessa. Lisäksi se on lähtenyt liikkeelle pirstaleisesti, pikkuhiljaa, emmekä ole siihen kiinnittäneet sen suurempaa huomiota, mutta se voimistuu kaiken aikaa. Hänen mukaansa maailmasta on tullut pannukakku. Friedmanin kirja The World is Flat: The Globalized World in the Twenty First Century on julkaistu ensimmäisen kerran jo vuonna 2005, ja siitä on olemassa jo muutama lisäyksin varustettu uusintapainos. Friedmanin teesit ovat mielenkiintoista ja samalla osin pelottavaakin luettavaa. Hän kuvaa lähihistorian tapahtumia muutamalla peruslinjauksella:
- Maailman mantereet yhdistää runsas valokaapeliverkosto joka (nyt) on lähes ilmaista käyttää
- Sosialismin väistyttyä (itäinen Eurooppa, Neuvostoliitto, Intia ja jopa Kiina) rajat ovat poistuneet
- Näistä maista on maailmalle saatu monta miljardia uutta potentiaalista tietotyöläistä (käyttämään edellämainittua infrastruktuuria)
- Kehittyvien maiden koulutusjärjestelmä uusiutuu kaiken aikaa (Intia tuottaa satojatuhansia tietotyöläisä ja innovaattoreita joka vuosi)
- USA:ssa (länsimaissa) insinöörikoulutuksen suosio ei ole enää sitä mitä 20-30 vuotta sitten
- USA:ssa (länsimaissa) työikäisestä väestöstä valtaosa eläköityy seuraavan 10 vuoden aikana
Tässäpä hurja skenaario. Sopii päättäjien miettiä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Lisätään liikennevalvontaa.
Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Samaa aihepiiriä sivuaa muuten Chris Anderson alla puhuessaan teknologiainnovaatioiden neljästä eri vaiheesta (löytyy myös TED Talks -sivuilta).
